Kilpailut

Kilpailusäännöt

Judokilpailuiden suomenkieliset säännöt ovat 50 sivua pitkät, joten tämän otsikon alle joudutaan asiaa tiivistäämään. Lajissa noudatetaan painoluokkia.

Kilpailualue koostuu ottelu- ja suoja-alueesta. Koko alueen pitää olla peitetty judomatoilla eli tatameilla. Kansainvälisissä arvokilpailuissa kilpailualue on yleensä 14x14m ottelualueen ollessa 10x10m. Kotimaisissa kilpailuissa riittää pienempikin alue. Ottelijoiden tulee pääsääntöisesti pysyä ottelualueella, mutta poikkeustilanteissa voidaan kamppailun antaa jatkua suoja-alueella, jos se tapahtuu keskeytyksettä.

Ottelijat erotetaan toisistaan joko kilpailuvyön värin (valkoinen tai punainen) tai judopuvun eli judogin värin (valkoinen tai sininen) mukaan. Valkoisen nimi mainitaan kuulutuksissa, listoilla jne. Ensin, ja valkoinen sijoittuu aina aloitustilanteissa tuomarin oikealle puolelle. Suomessa alle 15-vuotiaat juniorit eivät saa käyttää sinistä judopukua. Näin hillitään kilpailijoihin kohdistuvien kustannusten nousua.

Tuomareita on kolme. Heistä yksi on matolla ja vastaa kilpailun tuomitsemisesta. Kaksi maton reunalla olevaa tuomaria voivat kuitenkin kumota mattotuomarin päätökset, jos he ovat asiasta keskenään yksimielisiä. Mattotuomari vastaa siitä, että päätökset tulevat kirjattua oikein. Mattotuomari julistaa päätökset sekä ääneen, että käsimerkein. Käsimerkkejä on paljon, jo pelkästään erilaisia varoituksia on virallisissa säännöissä lueteltu 14 sivun verran.

Judopukua ja hygieniaa koskevat omat sääntönsä. Puku ei saa olla liian iso tai pieni, pitkä tukka tulee olla sidottuna, eikä sormuksia, koruja, yms. sallita. Näin taataan kilpailijoiden turvallisuus.

Ottelut kestävät 2-5 minuuttia sarjasta riippuen. Jos tilanne ottelun päättyessä on tasan, jatketaan otteluaikaa niin kauan, että voittaja saadaan selville. Tiettyjen mattotuomarin komentojen välillä kello kuitenkin pysäytetään joko siksi, että ottelijat palaavat alkuasetelmiin, tai että tuomari voi korjata vaarallisena pitämäänsä yksityiskohtaa kilpailijoiden osalta.

Pisteitä saa hyvistä heitto- ja sidontatekniikoista. Pisteitä on kahdenlaisia: Ippon, eli täydellinen suoritus. Tällöin kaikki heiton osa-alueet toteutuvat, tai sidonnan kesto ylittää maksimin. Jos heiton osa-alueista jokin jää vajaaksi tai sidonnan kesto ylittää minimirajan muttei saavuta maksimia, saa ottelija wa-zarin. Kaksi wa-zaria vastaa yhtä ipponia. Myös jos toinen ottelija luovuttaa esim. sidonnan, kuristuksen tai lukon vuoksi, toinen ottelija voittaa.

Ippon! Tuomari julistaa ottelun päättyneeksi.

Tuomaritoiminta

Judoharrastukseen liittyvät kilpailut, ja kilpailuihin tuomaritoiminta. Näin se on, vaikkei kenenkään tarvitse kokeilla kumpaankaan osallistumista. Tuomarina toimiminen kuitenkin auttaa judoharrastuksessa monin tavoin. Ensinnäkin pääsee näkemään hyviä otteluita, ja toiseksi ne säännöt on pakko opetella. Sääntöjä hiotaan joka vuosi, mutta käytännössä ne ovat pysyneet samoina jo vuosikymmenien ajan. Aktiivisen tuomarin on kuitenkin oltava hereillä niiden osalta senkin jälkeen, kun lisenssi on jo hallussa.

Toimiessaan tuomarina tulee tuomarin kyetä tuntemaan ottelun henki. Välittömien ja tarkkojen arvioiden ja päätöksien teko vaatii erittäin syvää keskittymistä. Tärkeintä on johdonmukaisuus. Samanlaista, korkeatasoista esitystä edellytetään niin kilpailun alussa kuin tunteja myöhemmin päivän viimeisessä ottelussa. Tärkeää on myös se, että oikeasti ottelussa vahvempi kamppailija voittaa sen kulloisenkin matsin.

Tuomitsemisen paineet aiheuttavat monille samanlaisen sisäisen tunnetilan kuin he tunsivat aikoinaan ollessaan itse ottelijoita. Toiset nauttivat tästä tunteesta, koska se muistuttaa heitä ajasta, jolloin he ottelivat. Tuomarin tulee valmistautua kilpailuun samankaltaisesti kuin kilpailija, huomioiden sellaiset seikat kuten fyysisen kunnon ja levon, jotta olisi virkeä, tyyni ja energinen.

Kuten ottelija kamppailee parantaakseen suoritustaan, tulee myös tuomarin tehdä parhaansa parantaakseen suoritustaan. Kehitystä mitataan itse asetettujen tavoitteiden ja vertaisten antamien tunnustusten kautta. Oppimisella ja kehittymisellä ei ole rajaa eikä täydellisyyttä ei voi ikinä saavuttaa. Kaikilla kokeneilla tuomareilla on velvollisuus tukea nousevien ja tulevien tuomareiden kehitystä.

Lisenssijärjestelmä

Tuomariksi hakeudutaan kaksipäiväisen peruskurssin kautta. Se sisältää teoriaopintoja ja näyttökokeen. Sen jälkeen lisenssiä ylläpidetään tuomitsemalla kilpailuja ja osallistumalla tuomariseminaareihin. Lisenssiä korottaville tuomareille järjestetään korotukseen valmistava koulutus. Pätevimmät tuomarit etenevät uransa edetessä kansainvälisiin kisoihin, ja saavat sitä myöten kansainväliset lisenssit.

Huom. Tuomariperuskurssin suorittaminen on ruskean vyön (1. kyu) esitietovaatimus. (Lisenssiä sen sijaan ei ole pakko suorittaa.)

Kansallisen tuomarilisenssin voi saada Suomen Judoliiton jäsenseuran jäsen. Voimassa oleva tuomarilisenssi antaa oikeuden toimia tuomarina virallisissa judoliiton kilpailuissa. Kansallisia lisenssejä ovat A-, B-, C- ja D-lisenssit. Vähimmäisvaatimukset lisenssille ja korotuksille ovat (rautalankaversio):

Lisenssi	Ikä ja vyö	Vähimmäiskoulutus	Kelpoisuus	(Erityishyväksynnällä)
D	15v / 2 kyu tai 18v / 3 kyu	Peruskurssi	Kansalliset U15-U13-U11	Muut kansalliset kilpailut
C	18v / 2 kyu	D-lisenssi tai vast.	Kansalliset kilpailut pl. arvokisat	Kansalliset arvokilpailut
B	18v / 1 kyu	16 kilpailupäivää ja koulutus	Nuorten SM-kilpailut	Muut arvokilpailut
A	21v / 1 dan	20 kilpailupäivää B-lisenssillä ja koulutus	Kaikki kansalliset kilpailut

Tuomarilisenssin yläikäraja on 65 vuotta. Ikärajan täyttymisen jälkeen tuomari voi toimia tuomaritarkkailijana sekä tuomarina kansallisissa kilpailuissa tietyin rajoituksin. 

Tarkemmin Suomen Judoliiton kotisivuilla: https://www.judoliitto.fi/tuomarit/

Ensikertalainen tuomarina

(Lyhennetty artikkeli, julkaistu kokonaan Judo-lehdessä 4/2016)

Huomasin tämän maininnan judoliiton kalenterissa jo kesällä: Lokakuussa tulisi olemaan judotuomarin peruskurssi ”Juha Miedon pitäjässä” eli Kurikassa, Etelä-Pohjanmaalla. Hyvin pitkään kalenterissa luki, että kurssista tulisi lisätietoja myöhemmin syksyllä. Laitoinkin sen verkkoselaimeni etusivuksi niin, että saatoin seurata tarkempien tietojen ilmestymistä helposti päivittäin. Kun ne sitten eräänä päivänä olivatkin siinä silmieni edessä, ilmoittauduin kurssille heti. Pari päivää myöhemmin kurssi oli loppuunmyyty, eli kaukonäköisyys oli kannattanut.

Kurssi koostui kahdesta päivästä: ensimmäisenä 15.10. opiskeltiin teoriaa ja katseltiin videoita, ja toinen oli ns. näyttökoe Seibukan Shiai -kilpailussa, Kurikassa. Hyvin yllättävää oli se, miten moni oli tullut paikalle vain teoriaosuuteen; sen suorittaminenhan toki vaaditaan nykyään ruskean vyön (1. kyu) suorittamiseksi. Mutta siitä kolmikymmenpäisestä joukosta vain kuusi jatkoi näyttökokeeseen ja lisenssiin asti – se oli minusta yllättävää. Itse nimittäin koin asian niin, että kun kerran hintaero on todella pieni, ja se teoriaosuus kuitenkin on tehtävä, niin saman tien sitä yrittää suorittaa sen lisenssinkin. Näin koulutuksesta jää jotain taskuun myös itselle ja ehkä myös kotiseuralle, eikä päivä kutistu merkinnäksi judopassissa.

Sekä teoriapäivän aamu että kilpailupäivä valkenivat jännityksen sekaisin tuntein. Minulla ei ole juurikaan kilpailutaustaa, ja olin paikassa jossa minua ei pitänyt kenenkään tuntea…

– Kato, Tatu; sinäkin olet sitten eksynyt tänne, tuli heti ensimmäinen kommentti nurkan takaa vastaan, kun saavuin Seibukanin dojolle lauantaiaamuna. Se siitä tuntemattomuudesta. Suomi on pieni maa, ja leireiltä ja kursseilta tuttuja kavereita löytyy näköjään joka paikasta.

15.10. oli teoriapäivä. Silloin käytiin läpi säännöt ja käsimerkit, katseltiin videolta rajatapauksia (ippon – waza-ari – yoko) ja päästiin kokeilemaan vähän matollaoloakin. Näin jälkikäteen mietittynä sitä käytännönosuutta olisi kyllä voinut olla vähän enemmän, mutta toisaalta se olisi tarkoittanut ylimääräistä kurssipäivää. Yhtenä päivänä kerätyn opin määrä ei kuitenkaan voi ylittää rajojaan.

Kotiläksyksi ainakin itselleni jäi sääntöjen ja sanojen opiskelu. Pelkästään erilaisten varoitusten luettelo on pituudeltaan monta sivua.

29.10. oli näyttökoe, eli osallistuimme tuomarina Seibukan Shiai -kilpailuun. Kilpailua edelsi noin 1,5-tuntinen läpikäynti asioista, säännöistä, niiden tulkinnoista jne. Kahdelle matolle jaettiin porukka tasan niin, että molemmilla oli mukana koko ajan kokeneita tuomareita, jatkolisenssin hakijoita ja meitä peruskurssilaisia. Itse seurasin kaikki kisat läpi myös niiden kisojen osalta, joissa en ollut itse missään roolissa. Näin pyrin opettelemaan sääntöjä paremmin ja oppimaan kokeneempien tuomareiden työskentelystä. Jossain vaiheessa huomasin senkin, että keskittymiseni ja sen myötä tilanteentajuni alkoi heiketä ihan selvästi. Kello oli pitkälti iltapäivän puolella, enkä ollut syönyt aamupalan jälkeen mitään. Tuomareidenkin on muistettava huoltaa itseään – sämpylä, vissy ja kahvi auttoivat kummasti. Ja kantapää opetti siis taas jotain minullekin. Kantapää on hyvä opettaja.

Kilpailun vastaavilta tuomareilta (jotka samalla seurasivat minun tekemisiäni näyttökokeen muodossa) sain hyvää palautetta, parannusehdotuksista kirjasin tärkeimmät kohdat ylös judovihkooni saman tien. Positiivisena asiana omalta osaltani totean, etten mielestäni tehnyt niitä samoja virheitä enää toista kertaa. Omalle tekemiselle on kuitenkin sokea.

Nyt minulla sitten on oma D-lisenssi, ja odotan malttamattomana, että pääsen tuomitsemaan lisää otteluita. Tuomarina toimiminen oli mukavempaa hommaa kuin saatoin kuvitellakaan. Koska lähes kaikki otteluvideot oli jo siirretty Youtubeen siihen mennessä kun pääsin kotiin 500km päähän, katselin vielä moneen kertaan läpi itse tuomitsemani ottelut. Jännä juttu, miten hyvin ne muistikin ulkoa! Uusiakin virheitäkin löysin omasta toiminnastani, mutta siitä olin tyytyväinen, että mielestäni joka ottelun voittaja ainakin oli oikea. Joka tapauksessa videoiden katselemista omasta liikkumisesta, merkeistä, reagoinnista jne. pidän hyvin opettavaisena. Itsehän sitä on ihan sokea omille tekemisilleen, kun kisa on kuumimmillaan ja tilanne päällä.

Suosittelen lämpimästi ainakin kokeilemaan tuomarina olemista.

Tatu Kosonen