Judo

Judo on kehitetty jiu-jitsusta, jonka historia ulottuu vuosituhansien taakse. Myös toinen vielä vanhempi laji, sumo, on jättänyt jälkensä judoon. Lajien kotimaassa Japanissa ne olivat kehittyneet  lähitaistelumenetelmiksi ja levisivät koko maahan. Maa kuitenkin oli niin eristäytynyt, ettei tieto lajeista päässyt vuotamaan muualle.

Tomoe-nage, eli kaariheitto, kuva: Juha Merilahti 1973
Japaniin tuleminen ja sieltä lähteminen olivat kuolemanrangaistuksen arvoisia rikoksia lukuunottamatta hyvin harvinaisia poikkeuslupia. Japanin vallankumouksen 1868 ja siitä seuranneen maan avautumisen jälkeen myös länsimaat kiinnostuivat japanilaisista tavoista ja perinteistä.

Jo jiu-jitsun kehittyesä oli siihen lisätty teknisen taidon, jitsun, lisäksi moraalisia ja filosofisia piirteitä. Laji nähtiin tienä, do, jonka tarkoituksena oli kasvattaa soturi kunnioittamaan myös vanhoja, hyviä arvoja.

Judon perustaja Jigoro Kano syntyi Japanin pääsaarella Hoshulla Mikagen kylässä 28.10.1860. Hän menestyi koulussa hyvin, mutta oli fysiikaltaan heikko. Näistä syistä hän joutui kiusatuksi, ja kiusaaminen jatkui vielä myöhemmin Tokiossa, jonne hän muutti isänsä kanssa 1871. Kano kiinnostui jiu-jitsusta, ja isänsä vastustuksesta huolimatta aloitti sen opiskelun 17-vuotiaana Hachinosuke Fukudan johdolla. Fukuda korosti opetuksessaan vapaan harjoittelun (eli randorin) merkitystä, kun monilla muilla opettajilla oli pääpainopiste liikesarjoissa (eli katassa).  Myöhemmin Kano opiskeli vielä ainakin Masatomo Ison ja Tsunetoshi Iikubon johdolla, kunnes 1882 perusti oman harjoitussalinsa (eli dojon) Tokioon, Eisho-jin -temppelistä vuokraamiinsa tiloihin.

Kano päätti kehittää oppimansa perusteella kokonaan uuden lajin, jota voisi harjoitella turvallisesti, ja jossa voisi kilpailla ilman vakavaa loukkaantumisriskiä. Vuonna 1884 hän antoi sille nimeksi Kodokan-judo (judo-termi oli käytössä myös joillakin muilla jiu-jitsu -kouluilla).  Kano poisti vaaralliset tekniikat käytöstä, tai siirsi ne muodollisten liikesarjojen puolelle. Uusi laji alkoi nopeasti saavuttaa suosiota kilpaurheilumuotona. Lopullinen voittokulku alkoi vuonna 1886 pidetystä bu-jutsu taikai -kilpailusta, jossa 15 Kodokan-judon edustajasta 13 voitti vastustajansa. Japanin armeijan ja poliisilaitoksen viralliseksi itsepuolustuslajiksi valittiin judo, ja myöhemmin siitä tuli myös pakollinen kouluaine.

Judoa Suomessa


Jigoro Kano oli käynyt myös Suomessa jo vuonna 1890 esittelemässä judoa, mutta suomalaiset eivät siitä silloin innostuneet. Varsinaisesti judon katsotaan tulleen Suomeen vasta vuonna 1954, kun Helsingin poliisilaitokseksen voimailusalissa järjestettiin ensimmäiset judoharjoitukset englantilaisen John Peter Fisonin johdolla. Seuraavana syksynä Japanin lähetystösihteeriksi nimittiin Shigemi Tagami, ja hänen johdollaan suomalainen judo alkoi saavuttaa menestystä erityisesti Väinö Haukan ja Max Jensenin ansiosta. Suomen ensimmäinen musta vyö myönnettiin Haukalle 1961, ja ensimmäiset Suomen-mestaruuskilpailut pidettiin 1963.

Alkuaikoina judoharrastajat liittyivät jäseneksi Suomen Judoliittoon, koska seuratoimintaa ei vielä ollut. Tämä alkoi muuttua vuonna 1962, kun ensin Turun judoseura ja sitten Mikkelin judoseura perustettiin. Seuraavana vuonna perustettiin Helsinkiin kaksi seuraa, Chikara ja Meido-kan, ja  Turkuun toinenkin seura eli Turun akaateeminen judokerho. Vuonna 1972 Turun seurat yhdistyivät ja ottivat lajivalikoimaan mukaan karaten. Uuden seuran nimi oli Budokwai, ja se jatkaa toimintaansa yhä edelleen. Vuonna 1999 judo tosin erkani taas omaksi seurakseen, kun Turun judoseura perustettiin uudelleen Budokwain judojaoston yhdistyessä 1981 siitä erkaantuneeseen Judoseura Judokaihin.

Judo on maailman levinnein ja harrastajamäärältään suurin kamppailulaji. Euroopan judoliitto perustettiin 1949. Nykyisin olympialajien joukossa judo on viidenneksi suurin laji kansainvälisen liiton jäsenmaiden lukumäärällä mitattuna. Kansainväliseen judoliittoon (IJF) kuuluu 200 jäsenmaata ja Euroopassa lajia harrastaa yli kaksi miljoonaa ihmistä. Suomen judoliittoon kuuluu 121 jäsenseuraa ja sen kautta yli 5000 judokaa.

Kuzure-kesa-gatame eli muunnelma kaulaliinasidonnasta,
kuva: Juha Merilahti 1973